tammikuuta 19, 2006

Julkinen lupaus vol. 2

En tee enää julkisia lupauksia. :S

En oikein osannut arvioida puuttuvaa työmäärää enkä sitä, että viikonloppuna olisi muuta tekemistä, mm. lautapelien pelaamista. :) Mutta nyt syntaksin harjoitustyö etenee lähes kuin juna. Kielikuva tarkoittanee, että se on pian valmis. Viime yönäkin väsäilin japaninkielisille lauseille puukuvaimia (sellasia sukupuun näköisiä, joista selviää lauserakenne) jonnekin kahteen asti. Ei voinut millään lopettaa, kun kerrankin oli vauhti päällä. Eniten aikaa olen tällä viikolla kyllä käyttänyt netissä japanin kielioppia esittelevien sivujen parissa. Kummasti on asiat palautuneet mieleen, tässähän vois vaikka jotain yksinkertaista osata sanoakin. Noiden sivujen perusteella se kielioppi ei tosiaankaan vaikuta kovin hankalalta (tai ehkä ne asiat tuntui vain tutuilta, kun olin ne jo kertaalleen opiskellut), mutta se on ainakin päivänselvää, että mitään yhteisiä piirteitä japanin ja suomen kieliopeilla ei kyllä ole. Mikä sitten on hankalaa? Kanjit. Kanjit. Kanjit. Ja niiden lukeminen. Muistan, kuinka meinasi mennä hermot kahdensienkymmenensien shi tai shuu sanojen kohdalla. Ja ne kaikki merkityksethän sitten pitäisi muistaa. Ja vastaavasti jokaisen kirjoitusmerkin kaikki lukutavat, joista shi tai shuu oli usein vain yksi.

Takaisin työn kimppuun.
Kirjoitti Emilia :: 19:00 :: 1 kommenttia:

Näytä kommentit ja lisää omasi

---------------------------------------