toukokuuta 12, 2006

Paljon tapahtumia lyhyessä ajassa

Tällä viikolla on tapahtunut muutaman päivän aikana niin paljon, että olen lähestulkoon pyörällä päästäni. Ensinnäkin, mä saan kesäkuun alusta vähän isomman huoneen eikä edes tartte muuttaa minnekään, kun se on tässä samassa solussa. :) Vuokrakin on peräti 10 euroa isompi ja huoneessa on 2 kertaa enemmän kaappeja kuin tässä nykyisessäni, jossa tavaraa pursuaa joka paikasta eikä mahdu minnekään ja vallitsee kamala kaaos. (No, minut tuntien se tulee varmasti vallitsemaan uudessakin huoneessa...) Toiseksi, Marika-kaverini yläasteajoilta tulee kesäksi mun kämppikseksi tähän pienempään huoneeseen. Kivaa! :) Kolmanneksi, mä sitten lähden syksyllä sinne Englantiin, Wycliffen järjestämille kielitieteen ja Raamatunkäännöstyön kursseille. Lähetin maanantaina hakemuksen (perinteisellä postilla!) ja tänään kuulin, että mut on hyväksytty! En vielä täysin ymmärrä, että olen siis oikeasti lähdössä elokuun puolessa välissä kurssille, jonne niin kovasti haluan ja koko vuoden olen sitä suunnitellut. Voiko se olla totta? Kauhea ahdistus ja epätietoisuus vielä viikko sitten, ja nyt yhtäkkiä asia onkin selvinnyt. Mutta voi olla, että tässä vielä alkaa jännittää ennen kuin matkaan pääsen... No, ei tämän päivän yllättävät uutiset vielä tähän loppuneet. Olin tänään töissä Tikkurilan Prismassa, multa pyydettiin puhelinnumeroa ja muutaman tunnin päästä, kun olin vielä muutenkin poissa tolaltani, sieltä soitettiin ja pyydettiin mua sinne koko kesäksi. Olisin siis siellä edelleen henkilöstövuokrausfirman kautta, mutta tekisin kaikki vuorot samassa paikassa, ikään kuin ja ihan oikeasti kuin kesätyöntekijänä!!! Tottakai lupauduin. Tikkurila on vaan vähän kaukana (no, junalla toki pääsee), mutta eipähän tarvi kiertää koko kesää eri kaupoissa. Ei tulekaan kesää keikkakassana, vaikka olin jo siihen ihan täysin orientoitunut. Olen siis saanut tänään kesätyönkin (ilman että hain yhtään minnekään KESÄtöitä), vaikka toisaalta työnantajani on edelleen sama yritys.

Onhan tässä jo aikamoisia aiheita iloon. Olo on vähän niinkuin kuoronjohtajamme Selma Seppäsen tekemässä lastenbiisissä, jossa lauletaan sekä tietenkin asiaankuuluvasti hypitään ja pompitaan varsinkin kertsissä: "Joskus ilo sisältäni pulppuilee ulos, silloin tahdon hyppiä ja nauraa ja juosta. Taivaan Isä pitää aina minusta huolta, siinä sylissä on olo turvallinen. Kertsi: Näin paljon iloa riittää, näin tahdon Jeesusta kiittää. Näin paljon iloa riittää, näin tahdon Jeesusta kiittää." Minusta toi on hauska biisi. Vedettiin se eilisellä keikallamme Viikin kirkossa tokana encorena. Siis hei millon meidän kuoro on taputettu lavalle uudestaan kahdesti??? Yks encore on ihan normaali juttu, mut että kaks... vau. :) Nyt olen sanaton, mutta onnellinen. Kiitos Jumalalle! :)
Kirjoitti Emilia :: 21:36 :: 1 kommenttia:

Näytä kommentit ja lisää omasi

---------------------------------------